Välipäivä Hangon yllä

On kauan odotettu vaeltajien ja aikuisten ekskursiopäivä Hangossa. Olen päättänyt ylittää itseni ja ilmoittautua vesitornilaskeutumiseen. Ajatuksen tasolla laskeutuminen ei kuulosta pahalta, mutta päästessäni tornin juurelle tulen toisiin aatoksiin. Vesitorni kohoaa pelottavana lähes 40 metrin korkeuteen, ja kieltäydyn aktiviteetista jo turvavaljaiden kohdalla.

Seuraan sivusta turvallisuusopetusta ja astun hissiin vain näköalat mielessäni. Matka kestää ikuisuuden, mutta ylhäällä odottavat maisemat palkitsevat torniin nousijat heti hissistä poistuessa. Näköalatasanteen yhteydessä on matkamuistokauppa, jonka valikoimissa on kauniita postikortteja, Hanko-teetä, Hanko-suklaata ja muistikirjoja Hangon merikylpylän logolla varustettuna. Vesitorni on todellakin ansainnut paikkansa yhtenä Hangon suosituimmista turistikohteista, näkeehän täältä lähes koko maankuulun kesäkaupungin.

Tutkailen kaukoputkesta satamaan tulevia purjeveneitä, ikkunoihin heijastuvaa merta ja puistossa ajavia polkupyöräilijöitä. Ensimmäinen vierailuni Hangossa vakuuttaa minut kaupungin kauneudesta, varsinkin, kun myös päivän sää antaa parastaan.

Pitkän odotuksen jälkeen on vihdoin seuralaisteni vuoro laskeutua. Jännittävin osuus on kaiteen yli astuminen ja ensimmäiset kaksi metriä, joiden aikana laskeutumiseen tarvittavaa vaaka-asentoa haetaan. Nappaan pari kuvaa uskalikoista ja lähden turvallisella hissikyydillä kohti maankamaraa.

Toinen ystävistäni ehtii maahan yhtä nopeasti kuin minä, mutta toinen roikkuu köyden varassa puolivälissä matkaa. Laskeutuminen ottaa aikansa, mutta itsensä ylittäneiden ilmeet ovat maahan tullessa näkemisen arvoisia.

Kun kaikki ovat selvinneet laskusta, meille tarjoutuu mahdollisuus päästä vielä ylimääräiselle kierrokselle vesitornin syövereihin. Näämme kaikkein korkeimman näköalatasanteen, konehuoneita ja vesisäiliöitä. Tällä kertaa alas tullaan portaita, joita kulkiessa voi kurkkia ulos pienistä ikkunoista tornin kyljessä.

Vietämme rentouttavan kahvi- ja aamupalahetken kahvilassa rannan tuntumassa, jonka jälkeen palaamme vesitornille. Laskeutumiseen valmistautuvat Säihkeen vieraiksi kutsutut tubettajat, jotka kuvaavat ekskursiopäivästä videoita Youtube-kanavilleen. Valjaat on saatu päälle, turvallisuusohjeistus on käynnissä ja innostus käsin kosketeltavaa.

Vesitornille tilattu lounaskuljetus on myöhässä, joten suuntaamme kärsimättöminä syömään Hangon Casino- ravintolaan. Pizzabuffet tyhjenee nopeasti, kun kymmenhenkinen nälkäinen joukkomme valtaa pöydän ravintolasta. Vaikka buffet täyttää tehtävänsä, kaipaamme jälkiruuaksi jäätelöä. Jäätelökiskalta mukaan irtoaa sorbettia, jättipehmistä ja kinuskibanaanijäätelöä, jotka nautimme rantakalliolla lämmöstä nauttien.

Aikainen herätys on tehnyt tehtävänsä, joten lähdemme leiriin keräämään voimia illan bileisiin. Päiväunet venähtävät kahteen tuntiin, mutta ruoka-aika herättää aterioimaan ravintola MurrKinaan. Kanapastaa ja kasviskiusausta nauttiessamme tuttu kahvilanpitäjä heittää autonsa avaimet ja käskee leikkimielisesti takaisin Hankoon bilettämään. Keräämme auton täyteen bilefiiliksellä ladattuja leirikavereita ja lähdemme kohti Tulliniemen rantaa.

Vaeltajabileet yllättävät rauhallisuudellaan. Tapahtuma on kaikille avoin ja aikuiset fiilistelevät lavan edessä irkkumusiikkia. Hiekkaranta luo mukavaa tunnelmaa ja ilta-aurinko lämmittää hieman. Päätämme ottaa ilon irti hankolaisesta kesäillasta, eihän tällaista joka päivä koeta. Tapahtuma kertoo meille hankolaisesta mielenmaisemasta: rentous, ranta ja musiikki tuntuvat olevan kesäkaupungin suosion avaimia. Vaeltajien ja aikuisten ekskursiopäivä jätti jälkeensä myös meille rennon tunnelman, josta on hyvä jatkaa viimeiseen kokonaiseen leiripäivään.

Kuvat: Markus Ketola ja Ossi Hokkanen